Tämä blogikirjoitus on tehty Digitalist Networkiin ja julkaistu siellä, tosin eri nimellä. Voit lukea sen version tästä.

Aika moni on kyllästynyt yritysten omakehuun ja mainontaan. Moiselle ei ole enää katetta.

Voi olla nimittäin, että mainostava talo onkin mulkkuja täysi ja ainoa mikä sitä kiinnostaa on tulos – raha.

Usein mainonta on vielä räikeässä ristiriidassa tekojen kanssa. Ajatelkaa vaikkapa kuulua operaattoria. Mainonnassa pyritään ihmisläheiseen arjen helpottamiseen, mutta teoissa lätkäistään 40€:n laskusakko, jos 23€:n lasku on myöhässä. Kumpi viesti mahtaa kiiriä kauemmas?

Teot ratkaisevat – ei mielikuvat.

Vaan tekojen takaa löytyy aina ihminen. Ja millainen?

Väitän, että yritykset joissa työskentelee mukavia, kohteliaita, mutta suorapuheisia ihmisiä, pärjää aina. Ihmisiä, joiden vanhemmat, sukulaiset sekä ystäväpiiri on kasvattanut kelpo kansalaiseksi. He ovat sellaisia, jotka voi tiputtaa lähes mihin maailman kolkkaan tahansa, ja eipä aikaakaan kun heillä on jo liuta ystäviä ympärillään.

Suomessa on paljon hyvin koulutettuja ja ystävällisiä ihmisiä. Meillä on aito mahdollisuus pärjätä maailmalla. Ujouden väistyessä voitamme sieluja suorilla eleillämme sekä empatiakyvyllä.

Kaksi vinkkiä empaattisuuteen

Kuuntelin autopesussa YLE PUHEtta, jossa jääkiekkomaajoukkueen nykyinen päävalmentaja Kari Jalonen kertoi valmennuskokemuksistaan Venäjällä. Siellä olet aina rahakkaan johdon juoksupoika, todellinen alainen, jolle voidaan kaataa kaikki paska niskaan, jopa syyttä. Karaisi kuulemma.

Se kuitenkin jäi mieleen, mitä Kari sanoi tekevänsä ensimmäisenä, kun tapaa esim. kotimaisia päävalmentajia. Hän ottaa toisella kädellä olkapäästä kiinni ja kysyy:

Miten sinä voit?

Päätin ottaa sen suoraan käyttööni. Kuinka usein minultakin kysytään ensimmäiseksi: Mites töissä? Miten työt? Eikö empatia ja välittäminen toisesta suorastaan vaadi kysymään ihmistä sisältä: Miten voit? Niin yksinkertaista, niin vaikeaa.

Toinen iso asia on kiittäminen. Muistan 15 vuoden digityöstäni n. viisi aitoa kiitosta asiakkailta. Projekteja kuitenkin lienee tuhat tehtynä. 0,05% työstäni on kiitetty ääneen.

Itse muistan kiittää koko ajan enemmän. Jopa pienestä kanssatekijän palveluksesta voi sanoa sen kiitoksen.

Kiitos ei kulu.