Olen n. 20 vuotta tehnyt markkinointia. Siitä 12 vuotta yrittäjänä perhemainostoimistossamme Pikku Apurissa ja tässä digikonkari Viidakkorummussa.

Nykykehitys näyttää menevän siihen, että kaikki työ ajetaan tekemään itse tai ainakin entistä pienemmissä ryhmissä. Asiakasbudjetit sulevat vuosi vuodelta. Niistä ei makseta enää moniaivoista markkinointia – ei ole varaa. Niinpä kaikki säätävät yksin ja koittavat markkinoida tekemistään pienin rahoin.

Onneksi verkosto ja maine tuovat vielä työtä, sillä uudet tarjouspyynnöt ovat nyt haastavia.

Jos tarjouksissaan vetoaa kokemukseen alalta, siitä harva tuntuu maksavan, kun ”Anterolta saa halvalla”.

Työaikaan perustuva arvomääritys tuntuu markkinoinnissa kohtuu absurdilta, kun asiakkaan ongelmaa ja haastetta ratkoo, jollei nyt 24/7, niin usein 12/5 tai ainakin 6/4. Silti se on se 10% osuus kokonaistyöstä, eli tuotantoaika, josta asiakas olisi valmis maksamaan, ei ongelman ratkaisusta.

Mihin siis olemme matkalla? Ammattilaisen ajattelu- ja ongelmanratkaisutyöstä ei makseta, niin tuloksena on usein kohtuullisen ohuita toteutuksia, jotka ”Möttönen oivalsi saunassa” tai ”veli kalastusreissullaan”. Kun koittaa kertoa, että tällaista ei kannattaisi toteuttaa syystä a, b tai h, se tehdään anyway.

Psykologi Graham Wallas on kuvannut luovan prosessin ja samalla ongelmanratkaisun neljä vaihetta:[2]

  1. Valmisteluvaihe: ongelmaa työstetään ja asetetaan tavoitteita.
  2. Kypsyttelyvaihe: aihe jätetään hautumaan esimerkiksi yön yli.
  3. Oivallusvaihe: ratkaisu syntyy jonkinlaisena ahaa-elämyksenä. Joskus asia sen sijaan kypsyy vähitellen.
  4. Toteamisvaihe: ratkaisua testataan, minkä jälkeen se hyväksytään tai hylätään.

Tuosta yllä olevasta siis ei enää makseta. Onko muilla samoja kokemuksia? Mikä neuvoksi?

0 replies

Kommentoi.

Osallistu ja kommentoi.
Olemme kiitollisia kommenteista.

Kommentoi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *