Harva uskaltaa puhua asiakkaista. Aucorin Janne avasi hienosti pelin hintakeskeisellä jutullaan.

Pieruina Saharaan kadonneet

Meillä puolestaan on Jannen hintaesimerkkiasiakkaiden lisäksi ollut muutamia, joiden kanssa

• on pidetty palaveri asiakkaan luona,
• saatu briiffi,
• ja sen jälkeen lähdetty tekemään asiakkaalle konkreettista ehdotusta (konsepti) hintoineen ja aikatauluineen.

Parin päivän pohdinnan ja dokumenttien tekemisen jälkeen ystävällinen sähköposti liitteineen asiakkaalle. Odottelua. Kyllä se varmaan kohta vastaa, ja tinkaa ainakin?Odottelua. Nothing. Nada. Zilch. Ei koskaan mitään.

Muutaman viikon päästä soitto (ei vastausta), sähköposti (ei vastausta). Eikä noissa hintakaan ole hurja ollut, mutta mutta.

Haluan vain näin kaikkien alamme toimijoiden suulla sanoa moisille, että älkää kiittäkö äitejänne ja isiänne hyvien käytöstapojen opettamisesta.

Elämä on vaikeinta elämässä -asiakkaat

En tiedä miksi, mutta työnteko heidän kanssaan on jatkuvaa hampaiden kiristelyä ja hevosen pieksentää, vaikka projekti hyvin etenisikin.

Sähköpostit ovat todella tylyjä ja epämääräisiä. Se tosin on yleistä monelle – eivät vaan osaa keskustella sähköisesti (eivät siis välttämättä itse tiedä olevansa tylyjä mulkkuja).

Puhelinkeskustelut jatkuvia kankkusmaanantaiaamun vääntöjä. Joskus jopa huutoa vailla mitään syytä?

Heille neuvomme vuorotteluvapaata, meditaatiota, joogaa, asennevalistusta, avioliittoneuvontaa, lääkkeitä ja ehkä psykiatriaakin.

Mukavat naapurit

Nämä ovat valitettavasti ne harvinaisimmat. Heidän kanssaan ystävystyy väkisinkin. Kaikki sujuu upeasti, ja heitä tahtookin palvella paremmin kuin muita.

Yleensä nämä tunnistaa ensimmäisen palaverin ensiminuuteilla. Heti tietää, että nyt kolahti – molemmille. Kaiketi sitä biorytmiikan polyrytmiä ja aurojen avaruutta?

Kyllästyneet

Näiden kanssa projekti sujuu kuin keskiverto Suomi-iskelmä. Se alkaa ja päättyy. Välissä tapahtuu jotain, mutta kumpikaan ei välttämättä muista mitä ja koska?

“Euroopan johtavat”

Näitä on myös jonnin verran. Ollaan joka tilanteessa suurempia kuin maailma. Myös projektin sisältö vaaditaan yleensä ihan “omalle kielelleen ja kuvilleen”.

Nuo mukavat ovat niin harvinaisia, että kun sellainen osuu, muistaa taas miksi tässä työtä tehdään.

Itse koitamme ainakin alussa näyttäytyä energisinä ja avoimina itsenämme. Toki se ei monelle sovi, mutta niille kenelle se käy, homma skulaa.

Jos me kuitenkin tunnumme tylsiltä, hiljaisilta ja ei-kiinnostuneilta, sanokaa suoraan. Voipi olla että kiire on saanut meidät “Theodenin horrokseen”. Asiakkaalle kun on liian vaikeaa kertoa että herää jo, herää jo….kellojasi soita, ding-dang-dong!